Mitäkö olen tehnyt? Enpä juuri mitään kummallista, mutta tuntuu, että päivät vain vilisevät silmissä. Lapsen koulun aloitus, harjoitukset ja muut kodin työt vain vievät oman aikansa ja illat menevät juuri näiden parissa. Olen myös ollut keräämässä mustikoita, sieniä ja puolukoita. Sieniä meillä ei varmasti koskaan ole ollut näin paljon kuin tänä syksynä. Karvarouskuja on löytynyt kaikkein eniten. Saamme siis kunnon sienisalaattia.
Osa kuvista on lapsemme koulumatkan varrelta. Olen ollut välillä lasta vastassa ja kuvaillut samalla maisemia. Minusta on ihanaa, että lapsen koulu sijaitsee pellon reunalla ja aivan metsien lähettyvillä. Pyörätie kiemurteleekin peltojen keskellä ja tänään kun olin lasta vastassa, olivat puimurit puimassa viljaa. Jotenkin ihana maalaismaisema. Lapset ovatkin olleet koulusta keräämässä mustikoita sekä puolukoita ja perjantaina leipovat marjoista piirakan. Monissa koulusissa ei nykyisin ole moiseen enää mahdollisuutta. Pieniä kyläkouluja, kun täällä meillä lakkautetaan kovaa vauhtia. Todella sääli, sillä nämä ovat niitä kouluja, joissa pystyy paljon tekemään ja joissa opettajilla on aikaa tutustua lapsiin. Itse olen ollutkin enemmän kuin tyytyväinen lapsemme kouluun. Onneksi näillä näkymin samaa koulua käydään kuudenteen luokkaan asti.
Mitä teidän syksyynne kuuluu? Oletko ollut marjassa tai sienessä?
P.S. Kuka katsoi eilen uutta ruotsalaista sarjaa Nousuvesi? Oliko sarja hyvä? Itse en vielä jaksoa nähnyt, josko tänään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti