lauantai 8. lokakuuta 2016

Kummituspuu, huhuu....


Kävin tänään ostoksilla ja kotiimme muutti kummituspuu. Olen nähnyt monessa blogissa näitä puita, mutta nyt vasta ostin meille puun. Hauska ja ajaton puu ja josko se viihtyisi meillä. En ole mikään ihmeellinen viherpeukalo, joten meillä  ei juurikaan viherkasveja kotona ole.

Kuvassa näkyy myös vitriini, minkä löysin kesällä netistä ja maksoin vitriinistä 30€! En ollut uskoa silmiäni, kun vitriini tuli eteeni. Onneksi ehdin huutaa vitriinin itselleni. Mieleni tekisi maalata kaappi Annie Sloanin matalla harmaalla, mutta katsotaan koska ehdin. Onneksi vitriini on hyvässä kunnossa, joten maalaamiselle ei ole kiire.

Minäpä alan vaihtamaan lakanoita nyt. Lapselle tulee kaveri yökylään, joten erilainen ilta tulossa, jännää...


maanantai 19. syyskuuta 2016

Aurinkoa ja takan lämpöä



Kuvista melkeinpä näkee jo, mitä meidän viikonloppuumme kuului. Kaikkien näiden lisäksi, olin perjantaina viettämässä iltaa ystäväni kanssa. Joidenkin kanssa, jutut vain jatkuvat siitä, mihin viimeksi on jääty. Niin kävi myös perjantaina, kun tapasin ystäväni. Nautimme lasilliset viiniä ja ihanat salaatit. Toinenkin lasillinen olisi maistunut molemmille, mutta oli mukavampaa herätä aamusti virkeänä. Olemme ystäväni kanssa tavanneet lukiossa ja meitä yhdistää samanlainen elämä. Samanlaisia käänteitä on koettu ja toisiamme tuettu. Tiedämme miltä toisesta tuntuu ja hänen kanssaan asioista on helppoa jutella. Vaikka välillä olisi pitempi aika, että emme näe, se ei haittaa. Seuraava tapaaminen ei toivottavasti veny, vaan näkisimme vähän useammin.

Muuten vietimmekin melko leppoisaa viikonloppua. Minä siivosin, pojat metsästivät pokemoneja ja katselivat jalkapalloa. Lauantaina myös nautimme takan lämmöstä. Illat alkavat olla jo hiemen viileitä, joten päätimme laittaa takkaan pesällisen puita palamaan ja sytyttelimpä tietenkin jo kynttilöitäkin. Tuntuikin heti kovin syksyiseltä.

Sunnuntai menikin kokonaan ulkoillessa. Lähdin oman lapsen ja lapsemme kaverin kanssa lähistön rannalle pokemoneja jahtaamaan. Toimin heidän kuskinaan ja katselin perään samalla. En ihan uskalla lastamme aivan yksin päästää pyydystelemään, varsinkaan rannalle. Mutta sää suosi ja olin oikein mielelläni mukana.

Mitenkäs te, jo alkaa syksy tuntua kotona?

maanantai 12. syyskuuta 2016

Mitä olen tehnyt?



Mitäkö olen tehnyt? Enpä juuri mitään kummallista, mutta tuntuu, että päivät vain vilisevät silmissä. Lapsen koulun aloitus, harjoitukset ja muut kodin työt vain vievät oman aikansa ja illat menevät juuri näiden parissa. Olen myös ollut keräämässä mustikoita, sieniä ja puolukoita. Sieniä meillä ei varmasti koskaan ole ollut näin paljon kuin tänä syksynä. Karvarouskuja on löytynyt kaikkein eniten. Saamme siis kunnon sienisalaattia.

Osa kuvista on lapsemme koulumatkan varrelta. Olen ollut välillä lasta vastassa ja kuvaillut samalla maisemia. Minusta on ihanaa, että lapsen koulu sijaitsee pellon reunalla ja aivan metsien lähettyvillä. Pyörätie kiemurteleekin peltojen keskellä ja tänään kun olin lasta vastassa, olivat puimurit puimassa viljaa. Jotenkin ihana maalaismaisema. Lapset ovatkin olleet koulusta keräämässä mustikoita sekä puolukoita ja perjantaina leipovat marjoista piirakan. Monissa koulusissa ei nykyisin ole moiseen enää mahdollisuutta. Pieniä kyläkouluja, kun täällä meillä lakkautetaan kovaa vauhtia. Todella sääli, sillä nämä ovat niitä kouluja, joissa pystyy paljon tekemään ja joissa opettajilla on aikaa tutustua lapsiin. Itse olen ollutkin enemmän kuin tyytyväinen lapsemme kouluun. Onneksi näillä näkymin samaa koulua käydään kuudenteen luokkaan asti.

Mitä teidän syksyynne kuuluu? Oletko ollut marjassa tai sienessä?

P.S. Kuka katsoi eilen uutta ruotsalaista sarjaa Nousuvesi? Oliko sarja hyvä? Itse en vielä jaksoa nähnyt, josko tänään?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kotona



Kotona jälleen. Viikko tuntui menevän kovin nopsaan ja perjantaina lähdimme suoraan töiden jälkeen Turkuun. Lapsella oli jalkapalloturnaus lauantaina ja koko lauantai menikin pelejä katsellessa. Onneksi säät suosivat meitä ja aurinko paistoi koko päivän. Kentän laidalla olikin mukava katsella pelejä. Ajoimme vielä iltasella kotiin ja uni maistui todella hyvin kaikille.

Tänään heräsin kovassa flunssassa, kurkku karheana. Mene ja tiedä, mistä kummasta tuo flunssa sitten on tullut. Tuntuu silti, että koven monella tämä sama tauti jyllää. Muut meidän perheestä tämän taudin ovat jo käyneet läpi. Tänään emme olekaan juuri mitään kummaa tehneet. Pyykkikone on pyörinyt ja ruokaa olemme tehneet, kuten kuvistakin näkyy. Olin lähdössä sieneen tänään, mutta sää ei sitä salli. Koko ajan sataa, välillä oikein kunnolla. Tuntuukin kovin sunnuntaiselta. Pitää varmasti sytytellä kynttilät ja kääriytyä hupaan tv:n eteen.

Mitä teidän viikkoonne on kuulunut, oletteko pysyneet terveinä?

maanantai 15. elokuuta 2016

Arki alkoi...



Meillä alkoi arki viime viikolla, mutta onneksi mies jäi jo tällä viikolla viikoksi lomalle. Pidän rutiineista ja varsinkin arjesta hyvin paljon, mutta nyt kun lapsella alkoi ensimmäinen luokka ja harrastukset päälle, on kivaa, että mieskin on kotosalla. Viime viikon keskiviikkona olin töissä neljään asti ja töistä suoraan ajoin lapsen jalkapalloturnaukseen. Olimme kotosalla vasta iltasella ja silloin tuntui, että voisihan tämä arki vähän pehmeämminkin alkaa :) Tänään olikin ihanaa tulla kotiin, kun ruoka oli valmiina, läksyt tehtynä ja pyykit pestynä. 

Miksi sitten kuvia kahvikoneesta? No, olen hetken haaveillut, että saisin nauttia kotosalla vähän erilaisempaa kahvia, kuin tavallisesta keittimestä keitettynä. Mies oli heti mukana jutussa ja niinpä meille ilmaantui kahvikone kera maidonvaahdottimen. Oi, miten ihanaa olikaan sunnuntaina heräillä rauhassa ja keittää kunnon maitokahvit. Aivan kuin olisi ollut jossain muualla kuin kotona. Itse en juurikaan kahviloissa käy nauttimassa kahvia, joten suon itselleni tämän ihanaa koneen.  Moni on kyllä sitä mieltä, että turhake koko kapistus, mutta me pidämme ja hyvä niin. Lapsellekin saa tehtyä koneessa kaakaota maitovaahdon kera. Hän olikin ehkä meistä kaikista innostunein koko koneesta.

Miten teillä on arki lähtenyt rullaamaan? Tuntuuko raskaalta vai pidätkä rutiineista niin kuin minä?