Tiedättehän millaisia sunnuntait ovat? Rauhalliset aamut, pitkä aamiainen ja oleilua... Tai näin meillä sunnuntait aika usein menevät. Varsinkin kun työt ja arki palaavat. Tänään tuntui aivan siltä kuin arki olisi jo palannut tai olisi jo aivan ovella. Ja ovellahan se on, minä palaan huomenissa töihin, mies on viisi päivää vielä töissä ja jää hetkeksi lomalle.
Mietin jo iltasella, että tänään voisi tehdä jotain rauhallista ja mukavaa yhdessä. Niinpä aamupäivällä haimme kaupasta vähän evästä ja kaarsimme läheiselle luontopolulle. Ah mikä hiljaisuus. Saimme nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, meren kohinasta ja muutamista valkoposkihanhista. Läheinen luontopolku on siitä mukava, että pitkospuut ovat todella hyvässä kunnossa ja niitä riittää pitemmällekin retkelle. Miehen kanssa olisimme ehkä voineet hieman pidemmän retken tehdä, mutta lapsi ei jaksanut. Pitää ehkäpä tehdä uusi retki syksymmällä, kun ei ole niin kuuma. Silloin lapsikin jaksaa paremmin kävellä.
Miten teidän sunnuntait, joko tuntuu syksyiseltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti